
On sitä hullumpaakin tehty, ei vaan muista, milloin. Liikerakennus Varsinais-Suomessa vuodelta 1924, jonka heinäkuussa 2009 ostivat vapaa-ajan asunnoksi impulsiivinen ja yllytyshullu.
tiistai 30. heinäkuuta 2013
Kampin käsityökortteli 31.8!
Laitan tämän uudestaan,että muistatte! Itse en valitettavasti pääse.
Susannan työhuoneelta tuli vinkki tästä tilaisuudesta. "Onko sinulla oma blogi? Haluatko olla suureksi avuksi ja osallistua Käsityökorttelin markkinointiin? Jos laitat omaan blogiisi mainoksemme, ja kerrot siitä meillekin sähköpostilla kasityokortteli@gmail.com, osallistut tuotepalkintojen arvontaan." Tämä oli puolestaan tapahtuman facebooksivulla. Mielelläni autan omalta osaltani käsityöläisiä. Käsityöläisten tuotteiden ostaminen on ekologinen teko. Tuotetta ei usein tule samanlaisena vastaan ja laatu pienissä sarjoissa on parempi ja sitä myötä kestävämpi kuin massatuotannossa. Kynnelle kykenevät, 30.8 Kampin Narinkkatorille!

Yläkerran uusi huone
Yläkerran keittiö oli tuollainen keltainen,kun ensi kerran tavattiin neljä vuotta sitten. Siinä oli uuni,joka ei ollut käytössä, ruskeat kaapistot varmaan 1960-luvun lopulta ja tiskipöytä. Lattialla muovimatto. Nyt ei ole jäljellä mitään noista mainituista.
Tapetti veljen perheen tähteitä. Hyllylevyt Ikeasta, nelisen euroa kappale ja maalin sävy oli antiikin punainen. Oli kyllä lähempänä ns. mummun alushousunpunaista. Keräsin tuohon huoneeseen kirjat,paitsi alas jäi vielä sisustuskirjat ja tyttöjen päätyyn lasten- ja nuortenkirjat. Samoin makuuhuoneesta siirsin Carl Larssonin taulut tänne. Huoneessa on yläkerran wc. Siellä dominoi Tenavat, Miehen rakkaus jo 70-luvulta.
Huoneessa pon hämyinen, verkkainen tunnelma. Huomaan Miehen ja itseni vetäytyvän sinne välillä yksin tai kaksin kahville. Tykkään itse tosi paljon.
Erilainen samanlainen kesä
Erilainen kesä sytostaattihoitoineen ja sen sivuoireineen, samanlainen kesä uimisineen,remontteineen, pihan ihmettelyineen , perheen kanssa ja perheen jäynien kanssa. Suurin muutos on ollut Eino, nyt kirjoitushetkellä 4 kk. Ihan puolueettomana ihmettelen,miten voi lapsi olla noin ihana...
Broidi on joka käynnillään pähkäillyt,pitäisikö ostaa pihapatsas paikalliselta tekijältä. Nyt hän sai sen 45 v.-ennakkolahjana . Kotiinmennessä muuttui jo iloksi tai ainakin sopeutumiseksi.
Toisin kuin Tytär86. Hän ei huolinut mummun ja papan perintötaulua vaan passitti sen takaisin ullakolle. Made in Kanarian katutaiteilija.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)