sunnuntai 23. tammikuuta 2011

Talo talvella

Jos ei vielä ole tullut selväksi,niin olen edelleen hämmästynyt,ihastunut,innoissani Hullunkaupasta. Kauhistus on jäänyt ajan myötä liki pois.Ehkä.
Talon osto kävi nopeasti. sen on siis jossain tooodella näkymättömissä täytynyt muhia sekä Miehellä että minulla. Vanhan talon remppaaminen yhdistettynä kolmen erityisen lapsen hoitoon ja kasvatukseen sekä luottamustehtävieni hoito puhumattakaan sellaisesta pikku seikasta kuin Miehen aivoinfarkti puolta vuotta aikaisemmin, aiheuttivat tietysti epäröintiä ja ahdistusta.
Minunkin remontointikokemukseni oli aiemmin rajoittunut tapetin irrottamiseen ja eri pintojen maalaamiseen. No, taidot eivät ole monipuolistuneet muuten kuin kaakeliuunin pesulla ja pönttöuunin maalauksella. Organisoimis-, motivointi- ja kehumistaidot ovat saaneet kylläkin huimasti vahvistusta...
Panu Kailan toteamus,ettei vanhojen talojen ostoa ja remontointia pidä sotkea järkihommiin, lohdutti suuresti epäröinnin hetkellä.




















Lisää säätökuvia

Yläkerran keskihuone,joka on siis edellisillä omistajilla toiminut olo- ja makuuhuoneena,toimii meilläkin itseasiassa samoissa tarkoituksissa. Huoneessa on kaksi mäntysänkyä,jotka aion maalata siniharmaiksi,samoin kuin alakerran kerrossängyn. Lisäksi huoneessa on valkoiseksi maalattu iso mäntypuinen lipasto ja alunperin ruotsalainen ruokailukalusto. Uusimpana on puinen vuodesohva,jonka äitini löysi kesällä Kokkolan yhteiskristilliseltä kirpputorilta. Samalta kirppikseltä löytyi alakerran keinutuoli,johon olen todella tykästynyt.
Puusohva oli muutaman kuukauden television edessä,mutta tuntuikin hankalalta siinä. Miehen kanssa ähistiin ja puhistiin sohva osissa ylös ja siihenhän se käy!
Kunhan saan sängyt maalattua, alkaa huoneesta muodostua verkkaisen vanhanaikainen mummolahuone pitsiverhoineen.
Peltiuuni on tässä huoneessa tosi siisti. Ei tarvitse sitä maalata. Sen sijaan kokolattiamatto saa kyytiä kevään mittaa. Varmasti aikoinaan ollut elintason nousua ja nyt näyttäytyy hyvin sopimattomana paikkaansa. Mistähän minua seuraavat sukupolvet järkyttyvät katsellessaan sisustusta tai remppaa ylipäänsä?
Alimmainen kuva onkin keinutuolihuoneesta alhaalta.Se on osoituksena siitä,kuinka pienellä muutoksella mielestäni muuttuu koko näkymä. Vaihdoin kirjat hyllylle ja onkin kivemman näköistä. Samoin iso muotokuva tekee tunnelmaa lisää.
Kuvassa on siis mummun eno,joka lähti jossain vaiheessa Kannuksesta Kanadaan ja lähetti sieltä kuvan itsestään. 1970-luvulla mummu oli sisarensa kanssa käynyt perintökeskustelua kuvasta. Nyt isotäti muutti pienempään asuntoon ja lahjoitti kuvan isälleni,joka lahjoitti sen Hullunkaupalle. Enon nimeä en muista.
Joskus mietityttää sen aikaisten ihmisten rohkeus muuttaa Kanadaan, Australiaan tai Yhdysvaltoihin. Mikä nykyään vastaisi sitä etäisyyttä ja tuntemattomuutta,mikä heillä oli vastassaan? Muutto kuuhun?






maanantai 10. tammikuuta 2011

Pientä säätöä

Pientä säätöä sisustukseen kirpputoriostoksilla ja huonekalujen siirtämisellä. Huonekalujen siirtely on aina ollut intohimoni. "Miltähän tämä näyttäis tuolla..?" ja sitten onkin puoli huushollia eri näköinen. Lanko ihmetteli joskus parikymmentä vuotta sitten,kun ei meillä koskaan ole saman näköistä kahta kertaa peräkkäin.
Pieni vihreä pyyheliinakaappi 10e Loimaan Helmi-kirppikseltä.Varmaan samanikäinen kuin keittiön entisetkin vihreät kaapit eli 1940-luvulta?

Pukuhuone on ollut turhan valkoinen. Nyt siihen saatiin ilmettä ja käytännöllisyyttä vanhalla koulun naulakolla ja pyykkilaudalla. Naulakko maksoi vain 24e. On varmaan liian iso nykyisiin asuntoihin.








lunta,lunta,lunta

Olikin kuukausi väliä edellisestä käynnistä Hullunkaupalla. Käytimme sen kuukauden enimmäkseen sairasteluun. Ja jouluunkin...
Pikaisia yöpymisiä ovat piipahtaneet Hullunkaupalla Mies ja muutama sukulainen. Hyvä niin. Aina ne vedet yms. mietityttävät pakkasella.
Lunta satoi loppiaisenakin. Toinen runsasluminen talvi peräkkäin. Sunnuntaiaamuna sitten räystäät tippuivatkin. Keittiöön kuului aamukahvilla,miten lumi suli humahtamalla.