Lisää säätökuvia

Yläkerran keskihuone,joka on siis edellisillä omistajilla toiminut olo- ja makuuhuoneena,toimii meilläkin itseasiassa samoissa tarkoituksissa. Huoneessa on kaksi mäntysänkyä,jotka aion maalata siniharmaiksi,samoin kuin alakerran kerrossängyn. Lisäksi huoneessa on valkoiseksi maalattu iso mäntypuinen lipasto ja alunperin ruotsalainen ruokailukalusto. Uusimpana on puinen vuodesohva,jonka äitini löysi kesällä Kokkolan yhteiskristilliseltä kirpputorilta. Samalta kirppikseltä löytyi alakerran keinutuoli,johon olen todella tykästynyt.
Puusohva oli muutaman kuukauden television edessä,mutta tuntuikin hankalalta siinä. Miehen kanssa ähistiin ja puhistiin sohva osissa ylös ja siihenhän se käy!
Kunhan saan sängyt maalattua, alkaa huoneesta muodostua verkkaisen vanhanaikainen mummolahuone pitsiverhoineen.
Peltiuuni on tässä huoneessa tosi siisti. Ei tarvitse sitä maalata. Sen sijaan kokolattiamatto saa kyytiä kevään mittaa. Varmasti aikoinaan ollut elintason nousua ja nyt näyttäytyy hyvin sopimattomana paikkaansa. Mistähän minua seuraavat sukupolvet järkyttyvät katsellessaan sisustusta tai remppaa ylipäänsä?
Alimmainen kuva onkin keinutuolihuoneesta alhaalta.Se on osoituksena siitä,kuinka pienellä muutoksella mielestäni muuttuu koko näkymä. Vaihdoin kirjat hyllylle ja onkin kivemman näköistä. Samoin iso muotokuva tekee tunnelmaa lisää.
Kuvassa on siis mummun eno,joka lähti jossain vaiheessa Kannuksesta Kanadaan ja lähetti sieltä kuvan itsestään. 1970-luvulla mummu oli sisarensa kanssa käynyt perintökeskustelua kuvasta. Nyt isotäti muutti pienempään asuntoon ja lahjoitti kuvan isälleni,joka lahjoitti sen Hullunkaupalle. Enon nimeä en muista.
Joskus mietityttää sen aikaisten ihmisten rohkeus muuttaa Kanadaan, Australiaan tai Yhdysvaltoihin. Mikä nykyään vastaisi sitä etäisyyttä ja tuntemattomuutta,mikä heillä oli vastassaan? Muutto kuuhun?