Toivotus hyvän joulun...

Itsenäisyyspäivä

6.12 kattauksessa on kyllä ruotsalaista tunnelmaa enemmän kuin suomalaista.

Puu-uunissa valurautapadassa kypsytetyt broilerit olivat uskomattoman hyviä.

Sisältä ja ulkoa

5.12 kävivät L ja P poikiensa On ja An kanssa leipomassa pipareita.Hullunkaupan mukanaan tuomia iloja hekin!

Muotteja on vuosien varrella kertynyt. 3 kg taikinaa muokkaantui nopeasti possuiksi,tähdiksi,sydämiksi ja muiksi enemmän tai vähemmän jouluisiksi hahmoiksi.

Paneelit on laitettu seinään niine hyvineen tehtaan kuosissa. Nyt tuli välihuoneessa istuskellessa mieleen,että se olisi aika tunnelmallinen antiikkivihreäksi maalattuna. Tuulikaappi,nyk. siivouskomero, kaipaisi myös piristystä itseensä. Carl Larssonin sinistä peilioveen?

Ja se kuisti? Pyöreä,sivusuunnassa? Ja kuka sen tekee?

pikapikkujoulutunnelmaa

Itsenäisyyspäiväviikonloppuna fiilistelimme joulutunnelmaa Hullunkaupalla. Tänä vuonna emme vietä siellä joulua,mutta sekin vuosi vielä tulee.

Yllättävän hyvin kaupalla tarkenee,kun pakkasta on ulkona vajaat 10 astetta. Mies polttelee uuneissa puuta. Lattiat ovat vetoiset. Nurkkia olen tilkinnyt mattokääröillä, laatikoilla ja millä milloinkin. Alakerran makuuhuoneen lattia on kylmin,mutta toisaalta siellä ei juuri käydä kuin nukkumassa.

Kerrostaloasukkina minulla kestää aina hetken päästä vanhan ja natisevan puutalon tunnelmaan,mutta sitten voisinkin viipyä pidempään. Nyt kolme päivää vierähti taas liian nopeasti.

Pohdimme Miehen kanssa remonttitaivalta tähän asti. Yllättävän vähillä riidoilla olemme päässeet. Väsymystä on ollut ilmassa jonkun kerran,mutta sekin on unohtunut innostukseen. Se on ollut hyvä,ettei asuta kokoaikaisesti Hullunkaupalla. Ois saattanut jo ero tulla...Nyt on niin selkeästi erikseen aika siellä ja aika kaupungissa.

Totesimme myös olleemme viime talvena urheita raahatessamme lapsilaumaa ja tavarakuormaa yläkerran tiloihin 30 asteen pakkasilla. Ehkä se on sitä hulluutta?

Joulumarkkinat

Mies sai vinkin,että Turussa on Suurtorilla joulumarkkinat. Upeat puitteet olivatkin. Lunta, vanhoja kivirakennuksia, käsityöläisiä kojuineen, joulusirkusta(?), kuoromusiikkia ja joulukeijukainen,josta ei kuvaa tultu ottaneeksi. Keijukainen oli säkkiin pukeutunut nuorukainen,jonka siivet olivat havuista. Hän tanssahteli yleisön joukossa.

Kasseihin kertyi kaikenlaista, mm. myssyt tytöille Pöytyäläiseltä lammasfarmilta. Siitä voi lukea lisää sivulta www.myssy.net

Yläkaappi

Elokuussa löytyi Vermon kirppikseltä tuo vihreä alakaappi. Sen kaverina oli silloin avohyllykkö,joka nyt siirtyi kenkähyllyksi yläkertaan. Mies löysi Valtterin kirpputorin huonekaluhallista kuvissa näkyvän yläkaapin. On hieno!
Lasitölkitkin tuntuvat nyt olevan oikeassa kodissaan kaapin päällä. Niiden edessä on Tukholman Gamla Stanin vanhojen lelujen kaupasta ostamamme leluvaa´at. Sopivat kaupan henkeen!

Talvella vois myydä järvitonttina

Tuumi Mies,kun kävelimme lähiympäristössä. Vielä lokakuussa värejä löytyy.

Apua

Isosisko on pulassa. Pääsi puuhun,mutta ei pois. Onneksi on pehmeä alusta,johon pudottautua!

Ensi kesänä

Ensi kesänä ei juhlita viiskymppisiä vaan tehdään ihan jotain muuta. Arvaatteko mitä?

Monta on mutkaa matkassa...

...Kun taksia viedään talvilepoon autotalliin maalle pois kaupungin viettelyksistä. Taksi yritti protestoida ja heittäytyi keittämään kesken matkan. Mies sai lähistön talosta vettä, ( ja osui keskelle eroperhedraamaa,mutta se onkin toinen juttu), ja matka jatkui.
Poika89 toteutti sanontaa "harvasta päästä kärsii koko ruumis" kivutessaan noutamaan unohtamaansa taksin uumenista.

Lisää tulta

Lokakuisena lauantaina Hullunkaupalla yöpyi 10 sekalaisesti toisilleen sukua olevaa. Mies viritti keittiön uuniin tulen ja paistoi hirvenpaistin siinä. Tällä kertaa ei savu pukannut sisään ja paistikaan ei ollut hirveä.

Uunissa oli varmaan tulet ensimmäistä kertaa 40 vuoteen. Alakerta on ollut varastona 30 vuotta . Vielä pidempi aika on kulunut siitä,kun siellä ketään asui. Mitähän talolle olisi tapahtunut,jollemme olisi innostuneet Hullunkauppoihin?

"Nopeimmat junat eivät pysähdy täällä"

Eivätkä ne hitaammatkaan,mutta onneksi 10 kilometrin päässä pysähtyvät. Näin pääsin eräänä syksyn lauantaina suoraan kokousmatkalta Hullunkaupoille. Poika98 jännittää sekä junia että mamman tuloa. Olihan jo vuorokausi eroa.

Älä unohda virheitäsi

Että voit uusia ne! Voisi olla Miehen tunnuslause.

Talvella hän yritti saada lämpöä yläkertaan savuisin seurauksin. Nyt oli jälki vielä komeampaa. Vaikka ovi oli kadulle auki,kylältä ei soitettu palokuntaa. Se minua tässä eniten hämmästytti.

Raivaushommia

Kun olin Lontoossa viihtymässä tytär02n ja kolmen teinin kanssa, Mies oli tytär01n avustuksella vetäissyt ovenpielen pensaat nurin. Alaston,eikö? Samoin olivat perkanneet keittiön ikkunan alta pensaita ym. kasvillisuutta pois. Hyvä niin.

Haaveilen kuistista lämmityssyistä,mutta myös tunnelmasyistä. Minä pyöreästä ja Mies tietysti seinänsuuntaisesta. Saa nähdä.

niitä ja näitä

Arkeologisia kaivauksia paskalaanilla ja ullakolla.

tuokiokuvia

eteinen

Vävytin ehdottelee säännöllisesti,että olisi eteisenkin vuoro saada kohennusta. Ei ole ollut jaksua eikä aikaa,mutta ei oikein raaskimustakaan. Eteisen tunnelmassa on jotain herkkää. Sille on tehty äärimmäïsen vähän rakentamisen jälkeen,kuten kuvista näkyy.

Koko eteisessä tai portaassa ei ole lämmitystä. Pakkasella kipasee nopeasti sen läpi.

Eräs vierailija ihastui portaiden korkkimattoihin ja ehdottomasti kielsi kajoamasta niihin.Aha.

Kaiteen vaihtamisesta ovat kaikki yksimielisiä.