keskiviikko 11. heinäkuuta 2012

Ja nyt se on tehty!

Siis kulmahuoneen seinien maalaus. Vei vain 2 vuotta päättää väri. Prosessit kestää aikansa. Lopputulokseen olen oikein ihastunut. Vävy kyllä nimitteli huonetta grannysisustukseksi. No, noin 22 vuotta sitten naapurintyttö nimitteli Tyttären86 kenkiä poikien kengiksi. Tytär hämmästyi (4v) ja kommentoi,ettei ne voi olla poikien kengät,koska ovat hänen jalassaan. Tätä lainaten: ei voi olla mummosisustus,kun ei täällä ole yhtään mummoa.









Ehkä samaisen kaksi vuotta olen etsinyt lasista ,jalallista kakkuvatia,jossa ei ole koristeita eikä mietelauseita. Äiti löysi sellaisen Tammisaaren Pentikiltä ja osti minulle opiskelunvalmistuspyrkimislahjaksi. Hyvin sopii esimerkiksi tuohon pöydälle Kokkolan Zinniasta ostetun pullapurkin viereen.

6 kommenttia:

  1. kerrassaan ihana huone.Kerrankin laitettu väriä. olen niin kyllästynyt kun kaikki laittaa nykyään vaaleaksi kaikki.kiikkustuoli on mukava. kalusteet mielenkiintoiset

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Maija! Kalusteet ovat pääasiassa perittyjä Muuramen kalusteita 1910-luvulta. Alimmaisen kuvan pöytä löytyi Someron kirppikseltä viime talvena. Sitä on joku reippaalla kädellä tuunannut. Lipaston alkuperää en tiedä muuten kuin että oli Gretalla,joka kuoli jo 1990-luvun alussa iäkkäänä.

      Poista
  2. Juuri minun tyyliä.Keräiliä kaikenlaisen kun itsekin olen. Mukavaksi tavaroissa vanhoissa sellaisissa tekee aina tarina.Ikäänkuin sielunsa silmin voi kuvitella henkilön, ken on pöydänkin äärellä ahertanut.t. Erja

    VastaaPoista
  3. Hei Erja! Tämän koko talon sisustus on koottu sieltä sun täältä. Tavarat myös jotenkin löytyneet meille. Aktiivisesti ei ole tarvinnut juurikaan etsiä.

    VastaaPoista
  4. Ai hyvänen aika, miten hieno! Tosi hyvä vihreä, ja mitään mummoa tuossa ei ole! Tai sitten jos mummot näyttävät tuolta, niin kylläpä ovat tyylikkäitä ja ihastuttavia mummoja. Kiitos tästä väri-ilahdutuksesta!

    VastaaPoista
  5. Kiitos, Susanna, kivasta kommentistasi!

    VastaaPoista