Ensimmäinen yö vietettiin Hullunkaupassa lauantaista sunnuntaihin. Lauantaina oli eräs tapahtuma,joten emme päässeet jo perjantaina. Lähdimme neljästään,kun poika98 oli bioäidillä ja poika89 ei päässytkään armeijasta lomille.
Saatiin Pohjanmaalta sänkyjä 6 kpl ja patjoja,peittoja,ja kaikkea mahdollista keittiösälää.
Kuorman purkamisessa ei mennyt kuin tunti. Miehet kokosivat sänkyjä tyttären02 avustuksella. Hän on näppärä ruuvihommissa, vaikka hänellä onkin diagnosoitu hahmotushäiriö. Petasin sängyt. Huolehdin tyttöjä iltapalalle ja pesulle. Melkein keitettiin kahvit,mutta
kahvi oli unohtunut kauppaan.
Siirryin nukkumaan tyttöjen kanssa herätäkseni 1.30 tyttären02 oksentamiseen. Lapsi oli rauhallinen ja helpottunut pahan olon hellittäessä. Keräilin oksennusta ja lakanoita, samalla muistelin, kuinka mies oli ihmetellyt,tarvitaanko niin paljon lakanoita heti mukaan. Idyllissä ollessa ei elämä kuitenkaan muutu miksikään!
Saman totesin aamupäivällä kulkiessani ylöalasylös rappuja. Liian helpolla päässyt kroppani jäykisteli,mutta antoi periksi. Varmaan olisi hyvä rääkätä sitä kroppaa täällä kaupungissakin.
Pihaa kuljeskelin äitini miehen kanssa ympäriinsä ja kuuntelin kerrankin kokeneemman sanaa. Suunnitelma alkoi selkiytyä. Kaikenmaailman pusikot pois, kadun puolelle muutama sireenipensas ja kukkasipuleita muutamaan paikkaan. Ensi viikonloppuna se raivaaminen alkaa!
Suunnitelma vahvistui nauttiessamme kevyttä(makkaraa) kenttälounasta pihalla. Tuhannentuhatta ötökkää pyöri ympärillä. Osasyyllisinä myös maahan pudonneet omenat, joita täytyy johonkin kerätä ensi viikonloppuna. Ehkä siihen saisi pienimmät motivoitua. Nyt molemmat tytöt keskittyneesti irrottivat nauloja wannabe-keittiöstä ja hakkasivat samaisia nauloja lautaan autotallissa. Oikeaoppista kierrätystä.
Tytär86 tuli Vävyn kanssa katsomaan ja tuomaan kuormaa myös. Edellinen ilta, yö ja aamu vaativat heiltä veronsa,mutta innokkaasti kiersivät paikkoja. Tytär86 totesi mietteliäänä: "Kyllä mä ymmärrän,miksi tämän halusitte." Lupaavaa.
Saatiin Pohjanmaalta sänkyjä 6 kpl ja patjoja,peittoja,ja kaikkea mahdollista keittiösälää.
Kuorman purkamisessa ei mennyt kuin tunti. Miehet kokosivat sänkyjä tyttären02 avustuksella. Hän on näppärä ruuvihommissa, vaikka hänellä onkin diagnosoitu hahmotushäiriö. Petasin sängyt. Huolehdin tyttöjä iltapalalle ja pesulle. Melkein keitettiin kahvit,mutta
kahvi oli unohtunut kauppaan.
Siirryin nukkumaan tyttöjen kanssa herätäkseni 1.30 tyttären02 oksentamiseen. Lapsi oli rauhallinen ja helpottunut pahan olon hellittäessä. Keräilin oksennusta ja lakanoita, samalla muistelin, kuinka mies oli ihmetellyt,tarvitaanko niin paljon lakanoita heti mukaan. Idyllissä ollessa ei elämä kuitenkaan muutu miksikään!
Saman totesin aamupäivällä kulkiessani ylöalasylös rappuja. Liian helpolla päässyt kroppani jäykisteli,mutta antoi periksi. Varmaan olisi hyvä rääkätä sitä kroppaa täällä kaupungissakin.
Pihaa kuljeskelin äitini miehen kanssa ympäriinsä ja kuuntelin kerrankin kokeneemman sanaa. Suunnitelma alkoi selkiytyä. Kaikenmaailman pusikot pois, kadun puolelle muutama sireenipensas ja kukkasipuleita muutamaan paikkaan. Ensi viikonloppuna se raivaaminen alkaa!
Suunnitelma vahvistui nauttiessamme kevyttä(makkaraa) kenttälounasta pihalla. Tuhannentuhatta ötökkää pyöri ympärillä. Osasyyllisinä myös maahan pudonneet omenat, joita täytyy johonkin kerätä ensi viikonloppuna. Ehkä siihen saisi pienimmät motivoitua. Nyt molemmat tytöt keskittyneesti irrottivat nauloja wannabe-keittiöstä ja hakkasivat samaisia nauloja lautaan autotallissa. Oikeaoppista kierrätystä.
Tytär86 tuli Vävyn kanssa katsomaan ja tuomaan kuormaa myös. Edellinen ilta, yö ja aamu vaativat heiltä veronsa,mutta innokkaasti kiersivät paikkoja. Tytär86 totesi mietteliäänä: "Kyllä mä ymmärrän,miksi tämän halusitte." Lupaavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti