sumua,koleutta,haikeutta,olisko syksy?

Koleus yllätti. Viime vuonna pihalla kahviteltiin syyskuun loppuun. Nyt ei enää viitsinyt,kuukautta aikaisemmin. Muutenkin haikea olo. Kesä meni nopeasti ja nyt pukkaa syksyn riennot niin,etten ehdi koko viikonlopuksi Hullunakaupalle ennen lokakuuta.

uusiavanhoja kalusteita

Kummasti vaan Hullunkaupalle vielä mahtuu kaiken näköistä. Vermon kirppikseltä löytyi ukkelien pakettiautosta kaappi ja hylly. Kummankin pesin,mutta vastoin naapurin arveluita,en maalannut. Kaappi on ulkoa harmahtavansininen ja sisältä mummon alushousunpunainen. Hylly paikoitellen vihreä. Nyt oon tosi tyytyväinen keittiöön.

Mies löysi Kasvihuoneilmiöstä limsakorin,jota ei kyennyt vastustamaan. Kasvihuoneilmiö on kokemus tavaramääränsä ja esillepanonsa vuoksi.Hinnakas paikka,josta aina välillä löytyy jotain ohittamatonta.

Äitini osti Kokkolan yhteiskristilliseltä kirpputorilta keinutuolin. Se taas oli laatuunsa nähden mielestäni sopivan hintainen,120e. Tuoli on ilmeisesti jugendia ja hyvin samanhenkinen ennestään olevien Muuramen kaluston kanssa.

viimeisiä vietiin

Muutamia neilikoita,yksi koira, monta aikuista,monen monta lasta,yksi vauva,5 pöytäliinaa, runsaita kiloja lasagnea, 5 täytekakkua, 10 litran kulho tikkareita ja karkkia, vähän vesisadetta, taitava köksä,paljon puhetta, uteliasta tutkimista yläkerrassa, alle 10-vuotiaiden kolmiodraama. Siitä sekoituksesta syntyi elokuisena lauantaina viimeiset viiskymppiset.

Veeran pikkusisko

Veeran riehumisen jälkeisenä lauantaina riehui Veeran pikkusisko. Heti Rompetorilta kotiuduttuamme maailma pimeni ja taivas aukeni. Sähköt menivät 5 tunniksi. Kello on siis 15. Pimeämpää kuin kertaakaan aikaisemmin kesällä.

Leluille paikka

Rompetori oli nähtävyys ja kokemus! Aseman takana noin 450 myyjää. Joukossa ammattilaisia ,puoliammatttilaisia ja ihan kodin tavaroitaan myyviä ihmisiä. Minulla on isotädiltä peritty nukke 1920-luvulta,oma nalle 1960-luvulta ja tummapintaiset kolmosnuket 1970-luvulta. Kolmoset pääsevät seuraavalla reissulla näihin Rompetorilta löytyneisiin vaunuihin köllöttelemään. Nalle ja vanha nukke joutuvat ensi käymään nukketohtorin kautta.
Ovatkohan vaunut 1950-luvulta? Minusta on kuva vuodelta 1965, kun vetelen unia samanlaisissa vaunuissa.
Merimiespaita löytyi myös Rompetorilta. Saattaa sekin olla 50-luvulta. Just nyt mahtuis serkunpojalle.

Cocacolalaatikkoon kävin heti kiinni. Siihen on mahtunut 24 pulloa. Ja nyt mahtuu 24 autoa. Todella harvinainen ja on soma!

Veera myllersi pihassa

Elokuun nimipäivätyttö Veera riehui sen verran Hullunkaupankin pihalla,että sai vanhan hopeapajun halkaistua. Tosi pientä kaiken sen rinnalla,mitä muualla Suomessa Veera tai serkkutyttönsä Asta sai aikaan.
Olimme juuri silloin pari päivää pois Hullunkaupalta. Totesimme tultuamme tuhon ja Mies ryhtyi pohtimaan,miten puun kappaleet saadaan alas. Kumma kyllä,saimme sen alas ilman loukkaantumisia tai aineellisia vahinkoja. Vähän vain oli mennä autotallin katolle....

Seuraavalla viikolla äitini Mies tuli apuun ja pilkkoi puun. Miehet vetelivät pienempiin osiin,minä haravoin ja Tytär02 keskittyi oksasilppuriin. Paskalaani sai hakkeesta sievän pinnan!

Pihaa heinäkuussa

Pihalla tutustun joko lähemmin ennestään tuttuihin asioihin tai sitten kokonaan uusiin. Lehtokotiloihin en ollut tietääkseni aikaisemmin törmännyt. Nyt niitä piisaa! Osasyyllisenä edellisten omistajien oksakasat tontin reunamilla ja paskalaanin syöverit.

Telkkarissa neuvottiin laittamaan matalaan astiaan olutta houkuttelemaan kotilot autuaaseen hukkumiskuolemaan. Kokonaanhan niistä ei päästä ennen kuin roskakasat on saatu tontilta pois.Jos sittenkään...

Onkohan tämä mustarastas? Koikkelehtii pitkin pihaa. Kolme siiliä käy iltaisin etsimässä herkkupaloja.

Ja onkohan tämä ritarinkannus vai leijonanmiekka? Kuinkahan vanhoja ovatkaan. Iloiset Buddhat ilmestyivät juhannuksena vanhan lipputangon raatoon. Tuoja ei ole ilmoittautunut,mutta veikkaan Vaasassa asuvaa miespuolista lähisukulaistani.