Elokuun nimipäivätyttö Veera riehui sen verran Hullunkaupankin pihalla,että sai vanhan hopeapajun halkaistua. Tosi pientä kaiken sen rinnalla,mitä muualla Suomessa Veera tai serkkutyttönsä Asta sai aikaan.
Olimme juuri silloin pari päivää pois Hullunkaupalta. Totesimme tultuamme tuhon ja Mies ryhtyi pohtimaan,miten puun kappaleet saadaan alas. Kumma kyllä,saimme sen alas ilman loukkaantumisia tai aineellisia vahinkoja. Vähän vain oli mennä autotallin katolle....
Olimme juuri silloin pari päivää pois Hullunkaupalta. Totesimme tultuamme tuhon ja Mies ryhtyi pohtimaan,miten puun kappaleet saadaan alas. Kumma kyllä,saimme sen alas ilman loukkaantumisia tai aineellisia vahinkoja. Vähän vain oli mennä autotallin katolle....
Seuraavalla viikolla äitini Mies tuli apuun ja pilkkoi puun. Miehet vetelivät pienempiin osiin,minä haravoin ja Tytär02 keskittyi oksasilppuriin. Paskalaani sai hakkeesta sievän pinnan!
Onneksi ette olleet itse paikalla, kun Veera esitteli synkempää puoltaan.
VastaaPoistaHopeapaju kyllä toipuu. Se on sitkeä ja kasvattaa pikkuoksia tuohon tuhoutuneeseenkin puoleensa.
Jäljet on nyt korjattu ja nyt on puuta, millä lämmittää ja haketta, jota levittää.